perjantai 23. toukokuuta 2014

Tiistai 20.5-torstai 21.5.2014

Viimeinen viikko on vierähätnyt todella nopeasti, ja nyt on erittäin vaikeaa käsittää että lähtö on jo yli huomenna.
    En tehnyt mitään isoa projektia tällä viikolla. Viikon teemana olivat siis erittäin helpot tehtävät sekä organisointi. Arkistoin,järjestelin sekä lisäsin kansioita entisten työntekijöiden eli pois heitettävien hyllyyn. Tein ovikyltit jotta ihmiset osaisivat kulkea alakerran "myymälän" kautta. Sekä pyrin tekemään koko ajan,jotain kuitenkin toimistolla oli hetkiä kun et vain keksinyt itsekkään mitään tehtävää. Viimeiseksi työ päiväksi tämä ei eronnut mitenkään normaaleista työpäivästä,mutta me vietimme jo perjantaina niin sanotut läksiäiset. Haikeaa oli heittää hyvästi kaikille ja kaikelle töissä. Muistot kuitenkin säilyy ja aina voi palata esimerkiksi lomailu mielessä.
     Huomenna perjantaina 22.5.2014 on Stage Maltan päätös kokous. Sanattomaksi vetää koko tilanne, sillä tunteet ovat niin ristiriidassa. Kotiin on kuitenkin päästävä! Kokouksen jälkeen luvassa erittäin intensiivistä pakkaamista ja illalla sitten viettämään viimeistä iltaa Maltalla. Viikkoon ei siis sisältynyt mitään erikoista.Kirjoitan viimeisen blogi tekstin lauantaina, sillä silloin luultavasti osaan jo sanoin kuvailla tilannetta ja tapahtumia ja ehkä on jotain kiinnostavaa kerrottavaakin,tai sitten ei. Joka tapauksessa Lauantaihin!!

maanantai 19. toukokuuta 2014

perjantai 16.-maanantai 19.05.2014

Perjantaina toimistolla saimme arviointimme takaisin allekirjoitettuna sekä Lavinia allekirjoitti työaika lappumme omalta osaltaan. He tosiaan lähtivät matkoille joten loppu ajan työskentelemme muiden toimiston työntekijöiden kanssa.  Jovan järjesti niin, että floyd (jovanin poika/keskuksen työntekijä) allekirjoittaa lopuksi työaika lappumme. Perjantaina en oikeastaan paljon töitä tehnyt. Pari sitoumustas kirjoitin ja mappeja järjestelin. Yritin sitten itse keksiä jotain yleishyödyllistä tekemistä ja järjestelin hyllyjä. Oli todella haikea olo kun piti hyvästellä jovan ja Lavinia eikä Kuku tai Lola ollut toimistolla koko päivänä. Hassua mutta totta tulen kyllä ikävöimään työpaikkaani. Varsinkin näitä ihmisiä ja eläimiä. Söimme päivän päätteeksi koko porukalla kakkua.
      Lauantaina olin koko päivän kotona. Ei ollut kauhean hyvä sää,joten kotiin jääminen ja rentoutuminen kuulosti erittäin hyvältä.Sunnuntaina olimme käymässä catacombeissa sekä hiljaisessa kaupungissa mdinassa. Catacombit olivat erikoinen kokemus. Osaa catacombeista on käytetty myös pommisuojina toisen maailmansodan aikaan (tai näin ainakin ymmärsin). Mdinassa vierailimme rikos/rangaistus museossa. Karmivaa katsottavaa,ja sai kyllä aikaan kylmiä väreitä sekä herätti paljon kysymyksiä siitä mitä kaikkea ihmiset oikeasti ovat voineet toisilleen tehdä. Museo oli hienosti rakennettu ja tunnelmasta he kyllä saivat 10 pistettä. Kauhea aihe mutta omalla tavallaan myös kiinnostava. Mdinassa myös kiertelimme sekä ostimme tuliaisia. Lopuksi kävimme ostamassa kämpälle viemiseksi kakkua,sillä kämppä kaverimme kehuivat yhtä tiettyä kahvilaa sen kakuista. Reissu oli onnistunut lukuunottamatta paria kommellusta. Kaksi asiaa mitä ainakin opimme olivat; älä koskaan mene hevosen läheltä tuulisena päivänä,koska et ikinä tiedä milloin tuuli lennättää esimerkiksi sen virtsaa päällesi. Toiseksi älä ikinä ole varma mihin suuntaan bussin ovet avautuvat,ne voivat yllättää sinut pahemman kerran. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa että Been there, done that.
      Tänään maanantaina olimme toimistolla anniinan kanssa. Autoimme työntekijöitä erittäin yksinkertaisilla asioilla. Kävimme kopioimassa papereita,noudimme tarvittavia kansioita yms,sekä kuuntelimme heidän juttujaan. Päivä oli siis erittäin yksinkertainen ja tuntui todella pitkältä, mutta omalla tavallaan se oli myös mukavan rento. Odotan vaan jo niin kovasti kotiin pääsyä, että tämä viikko taitaa tulla olemaan  yksi pisimmistä viikoista elämässäni.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Keskiviikko 14.5,Torstai 15.5.2014

Toimistolla vietetyt kaksi päivää ovat olleet yhtä hullun myllyä. Minusta tuntuu että työntekijät (kaikki työntekijät) tarvitsisivat hieman lomaa,jotkut ehkä jopa vähän enemmänkin. 15.päivä on palkka päivä ja se teki toimistolla työskentelystä hieman epämukava välillä. Ihmiset tulivat rähjäämään vuoronperään mitä ihmeellisemmistä asioista.Asioista joita edes toimiston työntekijät eivät voineet korjata. Jokainen kiukustuminen kuitenkin liittyi jotenkin rahaan.
    Yksi huusi siitä että palkasta oli otettu pois tietty summa rahaa,niin kuin jokaiselta samassa kohteessa työskentelevältä. Asiakas eli kohde halusi että VARASTETUT (epäiltynä vartijat) esineet kohteessa korvataan. En tiedä miten nämä varastelut ovat todistettu tai että kuinka varmasti juuri vartijat ovat mitään varastaneet. Onko varasteluja edes todistettu mitenkään? Mitään en tiedä, mutta veikkaan kyllä että yritys tekee kaikkensa, jotta asiakkaat pysyvät tyytyväisenä ja sitä kautta jatkavat palveluiden tilaamista. Epäoikeudenmukaista minusta, ellei kyseessä oikeasti ole todistettu varastelu.
    Toinen mies oli erittäin pettynyt kun ei heti 15. Päivä saakaan palkkaansa. Johtuen siitä että hän toi tunti määränsä mukanaan kun tuli hakemaan näiden tuntien mukaista palkkaansa. Lavinia yritti selittää tälle että, koska tämä palautti tuntilappunsa liian myöhään ei Lavinia pysty maksamaan palkkaa samana päivänä, vaan seuraavana. Mies ei ymmärtänyt millään ja loppujen lopuksi taas huudettiin. Kun sitten Joseph (Toimitusjohtaja) selitti asian niin kyllä selkeni.
     No molemmista päivistä selvittiin,vaikka aika rankkoja olivatkin. Paperitöitä tehdessä onneksi pystyy samalla hieman uppoutumaan omiin ajatuksiinsa. Sitoumuksia ja irtisanomisia tein jälleen,lajittelun niitä myös eri kansioihin sekä etsiskelin jälleen sopivia ihmisiä ilmeisesti johonkin kohteeseen. Henkisesti välillä aika raskasta,mutta on tämä sen arvoista! Ja veikkaan että kaikista näistä asioista tekee inhottavan oikeasti vain suuren suuri koti ikävä. Onneksi kuitenkin jo ensi viikolla sitten takaisin tuttuun koti Suomeen.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Maanantai 12.5.2014, Tiistai 13.5.2014

Heräsin tähän viikkoon hämmästellen ajatusta, että kohta olen jo Suomessa. Ensi viikolla on jo lähtö ja tunteet aika ristiriitaiset. En malta odottaa että pääsen koti Suomeen näkemään läheiseni,mutta omalla tavallaan täällä aika meni niin nopeasti että tuntuu etten kerännyt tekemään mitään. Työasiat tuntuvat jo todella arktisilta ja nyt vasta huomaan että kun alkaa oikeasti tottumaan asioihin ja alkaa niin sanotusti elää arkea onkin jo aika lähteä. No olen kuitenkin jo aivan valmis kotiin paluuseen, koska ikävä alkaa olemaan jo sietämätön. Kaikista kokemuksista olen kuitenkin kiitollinen,jopa roskien vienti on erilaista täällä joten senkin otin ensimmäisen kerran kokemuksena. Tällaisella työssäopilla oppii nimenomaan suhtautumaan työhön oikealla asenteella,saa uusia perspektiivejä työskentelystä,oppii arvostamaan oman maan työmaailmaa sekä oppii erilaisia työmetodeja kuin omassa maassa ehkä on. Mielestäni juuri tällaisilla kokemuksilla oman maan työmarkkinoilla saa töitä. Ulkomailla suoritettu työssäoppi avaa mielestäni enemmän ovia sekä mahdollisuuksia. Tässä kun vielä tätä tarkemmin pohdiskelen olen tullut siihen tulokseen että ulkomaille työssä oppiin lähtö avaa silmät täysin uusille asioille,mitä et välttämättä ole ennen edes miettinyt. Ulkomaille lähtö vie työssäopin aivan uusiin svääreihin!
     Maanantaina olin toimistolla ja tein jälleen asiakkaiden ja työntekijöiden välisiä sitoumuksia ja irtisanomisia. Leikkasin myös niin sanottuja palkkanauhoja/kuitteja pankkiin lähetettäväksi, sillä 15. Päivä on jälleen yleinen palkkapäivä. Kun nyt hieman taas vertaillen kotimaata ja Maltaa niin hassua on,että Maltalla palkat maksetaan normaalisti käteisellä. Suomessa taas yleisesti palkat maksetaan tileille. Tottakai täälläkin pankkitilille maksetaan mutta harvoilla ihmisillä täällä on pankkitilin. Ihmiset tulevat hakemaan palkkojaan toimistolta henkilöllisyys todistusten kanssa.En kuitenkaan saanut kaikkia sitoumuksia/irtisanomisia valmiiksi, koska uusia ja vanhoja työntekijöitä on niin paljon tällä hetkellä.
     Jatkoin siis Tiistaina samoissa merkeissä.Aamulla kyllä bussin kanssa oli jälleen ongelmia,sillä se vain huristi ohi heiluttelusta huolimatta. Otimme seuraavan bussin, jolla toimistolle pääsimme. Emme onnneksi olleet kuin pari minuuttia myöhässä. Sain kaikki valmiiksi päivän aikana ja samalla myös organisoitua uusien työntekijöiden paperit kansioihin. Olin hyvin ylpeä työpanoksestani,sillä sain oikeasti paljon aikaan mielestäni. Oli mukava huomata että työt sujuvat jo melko vaivattomasti ja että koko ajan kuitenkin yrittää tehdä hommat paremmin. Tuli siis todella onnistunut fiilis!  Päivän lopuksi Jovan kyseli että olenko tykännyt työpaikasta ja että kirjoitetaanko kesäksi työsopimus. Kieltäydyin kauniisti,sillä minua odottaa jo työpaikka Suomessa. Kiitin kuitenkin koko sydämeni pohjasta Jovania, siitä että on mahdollistanut tämän työssäopin ja ennen kaikkea siitä että otti meidät osaksi perhe yritystään. Niinkuin jo aluku blogeissa sanoin työpaikka todellakin ylitti odotukseni ja olen siitä erittäin iloinen.

Sunnuntai 11.5.2014

Sunnuntaina lähdimme viettämään äitienpäivää gozon saarelle. Lossin liput olivat alennushinnoissa joten opiskelijoiden lompakolle oivallinen tilaisuus käydä seikkailemassa gozossa. Sää oli loistava ja seura sitäkin mahtavampi.          Aikomuksenamme oli vuokrata mönkijät ja kierrellä niillä saarta,mutta vakuutusten vuoksi alle 21 vuotiaat eivät voineet vuokrata. Niinpä päädyimme vuokraamaan jeep:in(+23) ja yhden mönkijän 7tunniksi. Jeepin kanssa oli aluksi aika paljon vaikeuksia,sillä se oli todella vanha. Iltapäivästä ajaminen kuitenkin oli jo moitteetonta ja kyytiläisenäkin pystyi nauttimaan olosta. Kiersimme aika lailla koko saaren ja sen nähtävyydet. Kävimme ENSIMMÄISTÄ kertaa uimassa ja näimme muun muassa Azzorin ikkunan. Sunnuntai oli Elisen viimeinen päivä ennen kotiin lähtöä, joten oli todella huikeaa tehdä jotain näin erikoista. Tulemma muistamaan ainakin gozon reissun läpi elämän, oli se vain niin mahtavaa. Ärsytti kyllä hieman etteivät alle 21 vuotiaat voineet ajaa,koska ei minusta ajotaitoja voi iällä mitata. Eli vietin siis yhden päivän tuntien itseni jälleen alaikäiseksi :D En kyllä välttämättä olisikaan halunnut ajaa täällä varsinkaan autoa. Täällä liikenne on niin sekavaa että välillä mietin uskaltaako täällä edes kävellä. Hyvin kuitenkin selvisimme päivästä ja ennen kaikkea pääsimme nauttimaan enemmän gozon nähtävyyksistä kulkuneuvolla kuin olisimme nauttineet kävellen. Ja omalta osaltaan pelkästään jeepin kyydissä oleminen oli todella hauska kokemus!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Perjantai 9.5-Lauantai 10.5.2014

Perjantaina menimme toimistolle ja lisäilimme työntekijöiden sopimuksia etc.com nimisen nettisivun palveluiden kautta valtion kirjoille. Näin Valtion on helpompi seurata ihmisten työllistymistä, verottaa heitä sekä ihmisten on helppo hakea CV:nsä suoraan etc Maltan toimistosta tai tulostaa netistä työ historiansa. Minusta ihan hyvä toiminta idea Suomeenkin. Ellei tällainen siis jo ole Suomeen rantautunut jollain lailla.Itse en ole törmännyt kyllä palveluun, jolla saisin kaikki työhistoriani sekä käymäni kurssit vain menemällä hakemaan CV:ni jostain toimistosta tai kirjautumalla sisään omilla tunnuksilla ja vain tulostamalla. Voihan tämä siis tottakai olla jo Suomessa käytäntönä, mutta ikinä en ole tällaisesta kuullut.Perjantaina työpäivän jälkeen päätimme lähteä illaksi nauttimaan hyvästä seurasta sekä kauniista illasta rannalle. Ja rannalta suunnistimme hieman jopa yönviettoon läheisiin ravintoloihin.
     Lauantaina olimme kuitenkin päättäneet lähteä ratsastamaan, joten myöhään ei perjantai yötä vietetty. Aamulla menimme Golden Bay:n ratsastus koululle ja kävimme ratsastamassa sen ympäröivissä kauniissa maisemissa. Meinasin kyllä jättää ratsastuksen väliin nähtyäni kuinka hirveältä hevosten kohtelu näytti. Hevoset oli kaikki sijoitettu pieneen muureilla aidattuun alueeseen suoran auringon alle. Heillä oli kaikilla todella lyhyt kettinki seinistä, joten liikkumista varaa ei juurikaan ollut. Vesi saaviin ei hevosista ketään ylettynyt ja jotkut niistä oli satuloituna jo tuntia ennen ratsastusta. Hevoset kuitenkin halusivat liikkua ja aina ratsastuksen jälkeen ne saavat vettä ja niiden työpäivä on ohi, joten halusin edes yhden hevosen oloa helpottaa. Ratsastus koulun työntekijät kuitenkin kertoivat ettei vielä ole edes kuuma hevosille ja että kaikki niistä on rotuja jotka kestävät lämpöä,joten sain hieman mielen rauhaa. Kaiken kaikkiaan me nautimme, hevoset sekä ihmiset.
     Illalla menimme viettämään Sliemaan Zuzkan ja Elisen läksiäis illallista Bar Ass nimiseen hampurilais ravintolaan. Ruoka oli herkullista ja tunnelma oli suurimmassa määrin erittäin hyvä. Tunnelma oli tottakai myös hieman haikea,sillä kaksi "perheen jäsentä" oli lähdössä pois. Söimme koimme nauroimme ja muistelimme, mutta aika kului tosi nopeasti ja äkkiä olikin jo aika lähteä.vaikeina kävelimme bussipysäkille ja hyvästelimme Zuzkan, joka ei enää asunut asunnossamme (koska lomaili yhden viikon hotellissa). Sitten menimme asunnolle ja nukkumaan, sillä suunnittelimme sunnuntaiksi gozo saaren tutkimista.

Torstai 8.5

Torstaina suuntasimme Anniinan kanssa Point ostoskeskukseen töihin. Astuttuamme bussiin alkoi päivämme mukavasti, kun bussi kuski alkoi huutaa minulle ja minun jälkeeni Anniinalle. Olimme erittäin huonoja asiakkaita kun olimme leimaamassa bussi korttejamme emmekä odottaneet että edessämme olevat saivat maksettua yhden päivän lippujaan. Normaalisti siis kun menemme bussiin tälläinen käytös (korttien vilautus koneessa) on ihan normaalia ja kaikki tekevät samanlailla. Kun sitten vihdoin pääsimme leimaamaan bussi kuski halusi tarkistaa korttimme,epäili siis ettemme olleet korttiemme oikeat omistajat. No bussi kuski jatkoi huutamistaan koko matkan, ei meille mutta muille ASIAKKAILLEEN kyllä.
     Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä eräältä pysäkiltä viittilöi vanha mies päästäkseen bussiin. Kuski oli kuitenkin jo omassa päässään päättänyt eli oletti ettei tämä vanhus ollut menossa samaan suuntaan kuin bussi.Hurjan heiluttelun jälkeen vanhus kuitenkin pääsi bussiin, mutta kun tämä yritti maksaa 10e setelillään alkoi kuski jälleen huutaa. Kuski huusi miehelle että tämän pitää mennä vaihtamaan raha pienemmäksi, koska kuskin sanoja lainatakseni "bussi ei ole mikään pankki". No minä sitten käämit palaneena aloin kaivaa lompakkoani esille ja annoin miehelle 2e, sillä olimme juuri nähneet kuinka bussi kuski sai 5e setelin joka olisi toiminut hyvänä vaihtorahana. Saatuaan lipun vanhus kiitteli kovasti. Bussi kuski kyllä edelleen jatkoi huutamista pienen hiljaisuuden jälkeen kun hämmentyi niin kovasti avunannostani. Täytyy kyllä nyt vielä myöntää että en kyllä kiittänyt tätä asiakaspalvelijaa kyydistä. Tottakai ymmärrän että helle tekee autolla ajamisesta tuskaa, mutta minusta tällä miehellä olisi tarvetta siltikin alan vaihdolle!
    Työpäivän aikana löysimme kaksi hukassa ollutta lasta, neuvoimme ihmisiä sekä vastailimme ihmisten kysymyksiin. Joten kaiken kaikkiaan päivä oli mukava. Tottakai aamuinen bussi kuski raastoi hermoja vielä illallakin, mutta teinpähän päivän hyvän työn auttaessani viatonta vanhaa miestä.